Ennen joulua pääsimme jälleen vierailemaan Saaristomeren rakkaimmalla saarellani.
Jurmo ja sen taika, jonka ymmärrät vasta kun olet sen kokenut.
Jotenkin, nämä talviset visiitit ovat ihan parhaimmat. Saariston hiljainen rauha, joka lamaannuttaa levottomimmankin sielun. Sisäinen erakkoni nauttii askeettisesta kauneudesta, lumoavista maisemista. Kamera räpsyy kaiken aikaa ja nyt, kuvat puhuvatkin enemmän kuin ne tuhat sanaa.
Ainoat ihmiset tapaat joko huussireissulla tai kaivolla.
Päivän patikkaretken jälkeen oli mahtavaa sytytellä saunaa ja kokkailla – käpertyä lämpimään mökkiin.
Tuuli puhisee nurkissa ja mahtava tähtitaivas viihdyttää aamuun asti.
Huumaavan viikonlopun kruunaa paluumatkalla tarjoiltava lohikeitto, eikä siitä viinilasillisestakaan voi kieltäytyä. Nyt en pakahdu heti ikävään, sillä tiedän että parin viikon päästä matkaan jälleen lempisaarelleni.
Jurmo
♥
Tästä pääset aikaisempaan Jurmon retkeeni, jossa enemmän kertomusta saaresta ja matkasta sinne.