Olipa jänniä hetkiä syksyllä, kun kahden ja puolen vuoden jälkeen palailin opiskelujeni jälkeen töiden pariin. Ja vieläpä Yrittäjänä, yksinyrittäjänä, jolloin myös vastaan kaikesta yksin. Se olikin sitten hurjaa menoa! Tässä kohtaa olin supertyytyväinen että lapset ovat jo aikuisia, sain uppoutua uuteen elämänvaiheeseeni ja uuteen ”vauvaani” täysillä. Ennakkomarkkinointia, verkostoitumista, uuden oppimista, vastuun kantamista, byrokratiaa, markkinointia, kirjanpitoa, myymistä, valmentamista ja ohjaamista. Viikot vaihtuivat vauhdilla, uusia ystäviä ja asiakkaita, uusia ideoita ja rohkeutta riipiviä toteutuksia – tunteet ryntäilivät pohjalta huipulle, vuorotahtiin. Yhtään latistavaa kommenttia tai epäilyä en ottanut vastaan, nielin ja nostin leukaani korkeammalle, nyt teen miten sydän sanoo. Ja sanoihan se hyvin, Joogatunnit ovat välillä tupaten täynnä, Äänimaljarentoutus on herättänyt kovaakin ihastusta, verkkopuodin varasto välillä myyty tyhjäksi, uusia valmennettavia olen saanut mukaani ja pyydetty useampiinkin yhteistyökuvioihin.