90-luvun alussa muutimme mieheni kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Kalustehankintoja tehtiin kertaheitolla monen markan edestä. Noista hankinnoista kodissamme asustelee vieläkin koivuinen keittiönpöytä.
Pöytä on normaali neljän hengen, suorakaiteen mallinen ruokapöytä, joka oli silloin passeli kahden hengen talouteen. Myöhemmin se sopi kolmen hengen talouteen ja jopa neljänkin. Tuunasin pöytää vuosien varrella, hioin sen kannen ja käsittelin valkoisella kuultomaalilla. Se kun oli trendinä silloin.
Pöydän äärellä on vietetty ikimuistoisia hetkiä. On eletty arkea ja juhlaa. Maisteltu ensimmäisiä makuja, opeteltu itsenäistä ruokailua, leivottu, askarreltu, puhallettu synttärikynttilöitä, vaadittu pöytää hakkaamalla lisää ruokaa, pelattu pelejä, vietetty tunnelmallisia hetkiä, itketty ja naurettu. Pöydällä olisikin paljon kerrottavaa, jos osaisi puhua.
Kolhut ja naarmut kertovat elämän tarinaa.
Elämä kulki kulkuaan, lapset kasvoivat ja pöydän äärellä oli toisinaan ruuhkaa. Tuli siis hankittavaksi suurempi keittiönpöytä.
Samaan aikaan kaipasin uudistuneeseen olohuoneeseen myös suurta sohvapöytää. Ajatuksena oli matala, mutta tilava pöytä, jonka äärellä mahtuisi tarvittaessa herkuttelemaan ja vaikka pelaamaan pelejä yhdessä.
Siitä se idea sitten lähti. Elämäämme vuosia kuulunut, paljon kokenut, rakas keittiönpöytä sai muuntautua sohvapöydäksi olkkariin. Näin keittiönpöydästä sahattiin sopivalta korkeudelta jalat poikki ja – tadaa, täydellinen sohvapöytä oli syntynyt!
Saamme jatkaa yhteistä matkaa.
Rakkaat muistot säilyvät kodissamme. Tuo pöytä onkin kotimme vanhin, meidän mukanamme matkannut huonekalu. Tälle talvelle se sai päälleen lasikannen, joka oli pakko ottaa pakkasilta talteen terassin lavoista tehdyltä sohvapöydältä, josta kerroin tässä postauksessa.
Kyllä kierrätys kannattaa.
♥
Lue myös.
Ideanikkarin “DIY”
Korkkikorkkien uusi elämä
