Kiitos, huikea vuosi 2018!

Takana on suurten muutosten vuosi. Tai oikeastaan muutamakin vuosi. Mutta, asiat loksahtivat todella kohdilleen tänä vuonna, 2018.
Vuosi sitten en olisi kaikkea uskonut tapahtuvankaan. Ihania ihmisiä on siirtynyt ajasta iäisyyteen, joka on ollut pysäyttävää ja surullista. Iloksemme on myös syntynyt uusia pikkuihmisiä. Elämän ääripäitä, jotka pistävät aina pohtimaan elämää ja sen rajallisuutta.
Omat rakkaat lapseni ovat itsenäistyneet entisestään. Esikoiseni muutti omaan kotiin, ihanan rakkaansa kanssa. Ja rakas kuopukseni valmistui vihdoin, pitkän ja vaiherikkaan rupeaman jälkeen ammattiin. Haaveiden ammattiin, josta kerroin aikanaan tässä Heppätytön Äitinä– postauksessa. Heppatytön matka saa kyllä kivaa jatkoakin, kun hyväksyttiin jatkamaan opintojaan Ypäjän ratsastuksen ohjaaja- koulutukseen. Mahtavaa!
Lapset eivät enää asu kanssamme ja se onkin saanut minut välillä mietteliääksi, surulliseksikin. Yli kaksikymmentä vuotta elin lapsille ja lasten kautta. Yhdessä ihmettelimme ja opettelimme maailman menoa. Välillä se oli raskastakin, mutta silti niin ihanaa, juuri sitä, miksi äidiksi jo nuorena halusin. Aika vaan menee niin nopeasti. Enää ei ole päivittäisiä keskusteluja, arkisia askareita – sitä elämää, heidän kanssaan. Toki, olemme tiiviisti tekemisissä, mutta emme ole enää päivittäin yhdessä, enkä ole jatkuvasti tietoinen heidän menoistaan ja ajatuksistaan. Aikanaan kovasti jopa odottelinkin tätä helpottavampaa aikaa. Aikaa, jolloin lapset kantavat itse vastuuta ja elävät omaa elämäänsä. Mutta, nyt kun se on tässä, tuntuukin tyhjältä. Tiedän että mulla on nyt vaan vieroitusoireita, koska järjellä ajateltuna, olen onnellinen, onnellinen että he ovat onnellisia ja itsenäisiä – olen työni tehnyt ja ollut myös onnekas.

Sen minkä teen, teen täysillä.

Olipa jänniä hetkiä syksyllä, kun kahden ja puolen vuoden jälkeen palailin opiskelujeni jälkeen töiden pariin. Ja vieläpä Yrittäjänä, yksinyrittäjänä, jolloin myös vastaan kaikesta yksin. Se olikin sitten hurjaa menoa! Tässä kohtaa olin supertyytyväinen että lapset ovat jo aikuisia, sain uppoutua uuteen elämänvaiheeseeni ja uuteen ”vauvaani” täysillä. Ennakkomarkkinointia, verkostoitumista, uuden oppimista, vastuun kantamista, byrokratiaa, markkinointia, kirjanpitoa, myymistä, valmentamista ja ohjaamista. Viikot vaihtuivat vauhdilla, uusia ystäviä ja asiakkaita, uusia ideoita ja rohkeutta riipiviä toteutuksia – tunteet ryntäilivät pohjalta huipulle, vuorotahtiin. Yhtään latistavaa kommenttia tai epäilyä en ottanut vastaan, nielin ja nostin leukaani korkeammalle, nyt teen miten sydän sanoo. Ja sanoihan se hyvin, Joogatunnit ovat välillä tupaten täynnä, Äänimaljarentoutus on herättänyt kovaakin ihastusta, verkkopuodin varasto välillä myyty tyhjäksi, uusia valmennettavia olen saanut mukaani ja pyydetty useampiinkin yhteistyökuvioihin.

Verkostoituminen on kultaa.

Asiakkaitani on laidasta laitaan – naisia ja miehiä, lapsista eläkeläisiin, sekä monista eri ammattiryhmistä. Olen löytänyt arvokkaita kontakteja vanhoista ja uusista tuttavuuksista. Mikä parasta, hyvinvointia kaipaa nyt kaikki. On mahtavaa, että juuri nyt halutaan kunnioittaa omaa hyvää oloa, syödä oikein, liikkua riittävästi ja huoltaa kehoa, elää hyvin. Siis juuri sitä kaikkea, mitä minä haluan maailmalle huutaa!

Työ ei tunnu työltä.

Nyt kun vuosi lähenee loppuaan, haluan Kiittää Teitä kaikkia. Kohta kolmekymmentä vuotta kanssani matkannutta rakasta miestäni, rakkaita lapsiani, rakkaita ystäviäni – uusia ja vanhoja. Ihanat asiakkaani, yhteistyökumppanini. Matka kanssanne on ollut mahtavaa ja tiedän että se jatkuu yhtä mahtavana, jopa huikeena! Askelletaan yhdessä, kunnioittaen ja hyväksyen toisemme, sellaisena kuin olemme. Ja muistetaan että muutos on aina mahdollisuus. Ollaan rohkeita.

Teen kaikkeni, että saan jatkaa tätä unelmieni työtä ja elää täysillä elämääni.