Jo sikiönä äidin masussa kuulet mukavan rytmin, äidin sydämen tasaisen pumputuksen. Saattaa olla, että kuulet muitakin masun ulkopuolelta tulevia rytmejä, mutta sydämen rytmi on se ensimmäinen mitä kuulet. Sydämen tasainen rytmi antaa turvallisuuden tunteen, rentouttaa.
Rytmit on mulle tärkeitä. Hyvä komppi saa heti aistit hereille, keho alkaa nykimään ja mieli laukkaa mukana. Jos on yhtään huono päivä tai mieli maassa, hyvä musiikki saa mut kyllä muuttumaan. On jännä, miten musiikki vaikuttaa mieleen. Mä lähden lentoon, kun tulee joku lempparibiisi.
Äiti, sä et pysty edes ajamaan autoa paikoillasi!
Parhaat tykitykset tulee autossa. On mahtavaa ajella ja huudattaa autostereoita, tuntuu välillä että koko auto hyppii basson voimasta eteenpäin. Ja mun on ihan pakko jammailla mukana, en pysty olla liikkumatta. Liikennevaloissa yritän hiukan hillitä, aina sekään ei onnistu.
Entäs kun lähtee lenkkipolulle – matka ja rasitus ei tunnu missään kun luureissa soi mahtavaa musiikkia. Hulluinta on se, että musiikin rytmin on sovittava mun askeleiden tahtiin. En pysty askeltamaan epätahtiin. Ja koiralenkillä, kun on pakko välillä pysähtyä, saatan ottaa muutaman tanssahtavan askeleenkin. Tiedän, että näyttää hullulta mutta, niin se rytmi on vaan veressä, että kuplii lihaksiin asti. Tanssi-, jumppa- tai spinningtunnilla olen saavuttanut melkein maksimisykkeeni, niin hullusti musiikki saa mut mukaansa, en huomaa rasitusta vaan annan palaa ja mennä. Hiki lentää, oksettaa ja sydän hakkaa tuhatta, kun musiikki lakkaa. Ilman musiikkia olisin hidastanut jo aikoja sitten.
Ja mitä se musiikki tekeekään mielelle.
Hyvä musiikki saa mut hymyilemään, liikkumaan, tekee onnelliseksi ja unohdan kaiken muun. Joskus tunne on niin vahva että se saa mut jopa kyynelehtimään – onnesta.
Laulaminen on myös rentouttavaa, en ole kovin hyvä laulamaan, mutta laulan silti. Musiikin mukana tai itsekseni. Nauraminen tekee saman, aika naurettavalta mun laulu kuulostaakin. Nauruterapia tekee hyvää, anna laulun ja naurun raikaa, tunne miten se keventää ja helpottaa tunteita.
Ääni väreilee eteenpäin. Äänen väreily kulkee mm. ilmaa ja vettä pitkin ja näin tunnet sen fyysisesti myös kehossasi. Siksi hurahdin äänimaljoihin. Tuntuu oikeesti mahtavalta kun äänimaljaa kumautetaan oikealla tavalla ja tunnet miten sen väreily kulkee kehossasi. Väreily kulkee joka soluun, solunesteissä, rentouttaen kehoasi tavalla, johon hierovat sormet eivät pysty. Kannattaa kokeilla. Itse käytän äänimaljoja joogatuntieni alku- ja loppurentoutuksissa, sekä äänimaljahoidoissa, joissa maljoja soitetaan kehollasi. Huikeeta!
Anna musiikin viedä sinut mukanasi muistoihin, hetkiin ja tunnelmiin.
Olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen, kun rytmi kolahtaa niin se on menoa. Mulle sanoituksiakin tärkeämpää on melodia ja rytmi. Yleensä, vasta jälkeenpäin kiinnitän huomion sanoihin, niillä ei mulle ole niin paljon merkitystä. Rakastan mieleistä klassista musiikkia, heavya, poppia, iskelmää – mikä vaan sopivasti kolahtaa. Poikani teinivuosina innostuin Metallicasta, joskus oli taas aika kun kuuntelin paljon klassista musiikkia. Jazzia ja vanhoja “oldies-goldieseja” rakastan tunnelman luojana. Mutta, kaikkein mieluisinta musiikkia on lattarit ja reggae, aina ollut. Siksi myös tanssina lattarit ja erityisesti samba on mun juttuja, kuten kerroin aikanaan postauksessa Samba, oi Caramba!
Musiikki ja liike sen tahtiin on parasta.
Tanssi, nytkähtele, liiku – mikä parhaalta tuntuu. Hyvät äänentoistolaitteet tai kuulokkeet hankintaan ja musiikit kaakkoon! Tunne ja mieli mukaan, anna musiikin viedä. Kaikki muu unohtuu ja mieli kirkastuu, tunnet vain itsesi, muistosi ja hetkesi.
Nyt lähtee!
♥
Lue myös tanssin huumasta @
