1

Retriitit

˜ RETRIITTI (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’) Retriitin aikana opettelemme hengittelyä, kehon kuuntelua ja pysähtymistä – unohtamatta ihanaa, lempeää Hathajoogaa ja Äänimaljarentoutusta. Seikkailemme luonnossa, nautimme rauhasta,

Lue lisää »

Jooga

∼ Joogatunnillani opetellaan rentoutumaan, hengittämään, vahvistamaan ja kuuntelemaan omaa kehoa lempeän Hathajoogan keinoin. Rentoutuksessa käytän hyväksi maagisia Äänimaljoja, heleää Koshi-kelloa, Sadeputkea, sekä tummarytmistä Lapinrumpua. Tarvitset

Lue lisää »

Äänimaljarentoutus

∼ Äänimalja on kaunissointuinen instrumentti, jota soitetaan joko hieromalla puisella kapulalla tai villasta huovutetulla iskimellä. Äänimaljojen lempeä ääni soi pitkään, ja niiden soinnut rentouttavat ja rauhoittavat.

Lue lisää »

Vauvantuoksuinen Doula

 
Lapsirakkaus
Jo pienenä olin kova hoivaamaan. Anni-nukkeni kulki mukana kaikkialle ja koki välillä kovaakin kyytiä upeissa viininpunaisissa vaunuissaan. Annille vaihdettiin vaippaa, syötettiin ja nukutettiin päiväunille. Äiti-leikki taisi olla lempileikkini.
8-vuotiaana sain ihan oikean nukkevauvan, kun pikkusiskoni syntyi. Olin niin innokas hoitaja, ettei äidin tarvinnut paljoa siskoani hoidella. Olin herkeämättä paikalla, pesin jopa vauvan kakkapyllynkin, kun yletyin juuri ja juuri lavuaarin reunalle. Nukutin vaunuihin ja olin äitinä hänelle. Nyt naurattaa kun muistan kaikenlaisia kommelluksia, mitä siskoni kanssa sattui kun kuljetin häntä mukanani kaikkialle. Kavereita se välillä jopa ärsytti kun huolehdin pikkusiskostani niin paljon.
12-vuotiaana olin ensimmäisessä kesätyössäni lapsenlikkana ja nautin tästäkin suunnattomasti. Hoitelin paljon lapsia- veljeni tyttäret viettivät yhtenä kesänä kanssani jopa kolme viikkoa, vanhempien työskennellessä Ruotsissa. Voi, mitä riemua koimmekaan, käytin kaikki säästöni heihin. Vierailtiin juuri avatussa Muumimaailmassa, käytiin uimassa ja Seikkailupuistossa- kaikkea kesäkivaa yhdessä. Suru oli suunnaton kun he palasivat takaisin kotiin, Ruotsiin. 
 

En oikein malttanut koskaan odottaa että minusta tulee oikea Äiti. 

 
 

Ensimmäinen oma Äitienpäivä ♥


Vihdoin 23- vuotiaana sain esikoiseni ja parin vuoden päästä kuopukseni. Olin äiti täydellä sydämellä ja olen vieläkin, vaikka lapseni ovat jo aikuisia. Ylihuolehtiva, sain kuulla useasti kun lapseni olivat teini-iässä. Mutta, tiedättehän teinien vanhemmat, minkälaista huolta napanuoran venyttäminen aiheuttaa. Onneksi se aika saatiin kunnialla päätökseen.
Kummilapsia minulla on kuusi, hekin jo kaikki aikuisia tai teinejä. Nuorimman kummilapseni synnytyksessä olin tukihenkilönä eli Doulana. Ja nyt viime viikonloppuna vanhin kummilapsistani synnytti pojan, jonka synnytyksessä olin myöskin tukena.

Doula
(lainattu bebesinfo-sivulta)
Lähes kaikissa kulttuureissa naiset ovat perinteisesti kerääntyneet toistensa tueksi synnytyksen aikana. Synnyttäjän äiti, siskot, ystävät ja yhteisön muut naiset ovat olleet mukana synnytyksessä kannustamassa ja auttamassa.
Synnytysten siirryttyä sairaalaan läheisten ihmisten läsnäolo on vaihtunut vieraan hoitohenkilökunnan läsnäoloon. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana teknologia synnytysten hoidossa on mennyt paljon eteenpäin. On kehitetty uusia lääkkeitä ja keinoja seurata ja ohjailla synnytyksen kulkua. Voidaan silti kysyä, ovatko synnyttäjän inhimilliset tarpeet jääneet kaikkien lääkkeiden, laitteiden ja mittareiden varjoon.
Kätilön vastuulla on synnyttävän äidin ja vauvan turvallisuus. Hän kuuntelee vauvan sydänääniä ja seuraa synnytyksen edistymistä. Jatkuvan tuen antaminen synnyttäjälle on Suomen sairaaloissa työskenteleville kätilöille kuitenkin lähes mahdotonta. Lisäksi synnytyksen aikana kätilöiden työvuorot saattavat vaihtua useaan kertaan. Uuden, vieraan kätilön kohtaaminen kesken synnytystä on aina häiriötekijä, joka voi hidastaa synnytystä tai vaikuttaa äidin kykyyn selviytyä kivusta.
Doula on synnytyksessä mukana tukeakseen äitiä ja huolehtiakseen tämän tarpeista. Hänellä ei ole muita velvollisuuksia. Vaikka kätilö vaihtuisi, tutuksi tullut doula pysyy äidin tukena, kunnes vauva on syntynyt. Hän tietää äidin toiveet ja tarpeet ja pystyy osaltaan auttamaan siinä, että myös uuteen työvuoroon tullut henkilökunta huomioi ne parhaalla mahdollisella tavalla.
Doula kannustaa äitiä jaksamaan henkisesti ja fyysisesti rasittavassa synnytyksessä. Hän rohkaisee, vakuuttelee, helpottaa äidin oloa taitavin käsin esimerkiksi hieromalla selkää tai painamalla akupisteitä, rauhoittaa äitiä syleilemällä ja silittämällä ja tarvittaessa selventää vanhemmille, mitä synnytyksessä tapahtuu. Doulan läsnäolo rauhoittaa niin synnyttäjän kuin tukihenkilönkin mieltä.
On hienoa miten voin jakaa omia kokemuksiani uudelle synnyttäjälle, jolle kaikki on ehkä hämmentävää, uutta ja pelottavaakin. Uskon että jo pelkkä henkinenkin tuki riittää, että on läsnä. Ja mikä kaikkein parasta, minä tiedän miltä äidistä tuntuu. Osaan vastata synnytyksen edetessä kysymyksiin tai ehkä esittää kysymyksiä, joita tulevalla äidillä ei vielä tule mieleen.

 
Olimme kummityttöni kanssa jo käyneet yhdessä ultraäänessä ja lääkärissä, jossa pohdittiin synnytyksen käynnistämisen ajankohtaa, tiesimme että tulossa on suurikokoinen vauva.
Perjantaina saavuimme Tyksiin synnytyksen käynnistykseen ja jo muutaman lääkkeen jälkeen synnytys lähti hyvin käyntiin. Kivut kovenivat synnytyksen edetessä ja minä valvoin tulevan äidin vierellä. Muistuttelin oikeasta hengityksestä, rentoutumisesta, kokeilimme eri vaihtoehtoja kivun lievitykseen. Kokeilimme lähes kaikkea. Tuleva äiti oli erittäin reipas ja rauhallinen. Parhaan avun hänelle toivat käveleminen, jumppapallon päällä istuskelu, ilokaasu, epiduraalipuudutus, letkeä reggaemusiikki ja tietenkin tukihenkilöt. Käveleminen ja ylipäätään pystyasento auttaa avautumisvaihetta maan vetovoimalla, joten yritimme mahdollisimman paljon välttää makuuasentoa. Synnyttäjä voi kivusta pahoin koko synnytyksen ajan, joten kaikki konstit olivat tarpeen. Meistä jokainen kun reagoi kipuun eri tavalla. Itse en aikanaan pystynyt olemaan pystyasennossa ollenkaan ja minuun ei saanut koskea, kaikki pystyasennot ja kosketukset saivat voimaan pahoin.
 

Tämä Doula nosti välillä jalat kattoon ja hyräili aamuyön tunteina rauhottavia lauluja synnyttäjälle.

Tukihenkilöille petiä säkkituolista..

Doulan pikalounas käyrien äärellä, herkkuja jotta jaksaa.

 
Synnytys kesti kaikenkaikkiaan 20 tuntia, palkintona kovalle uurastukselle syntyi upea, kaunis poikavauva. Olimme kaikki hurmiossa!
 
 

Pienokainen on syntynyt ja lepää äidin rinnalla, tuttujen sydänäänten rauhoittamana.

 
 

 
Itkimme monet onnenkyyneleet, niin jännittävää tämä elämän suuri ihme jälleen oli. Välillä oli epätoivoisiakin hetkiä, mutta yhdessä pääsimme niistä yli. Kannustuksella ja ymmärryksellä on suuri rooli synnytyksen kipeimmissä kohdissa. 
 

Vihdoin saan nuuskutella ihanaa vauvantuoksua.

 

 
Kun pääsin kotiin, huomasin että olin valvonut yli 36 tuntia ja kehoni oli aivan loppu, vaikka olin vain tukihenkilönä. Elän niin täysillä mukana synnytyksessä etten huomaa ajankulua.
Suuri työ saatiin onnellisesti päätökseen. Olen taas yhtä huikeaa kokemusta rikkaampi.
Nyt mietin tulevia hyvinvointipalvelujani ja niiden tarjontaa. Olisiko Doula- koulutus vielä edessä, jotta voin lisätä sen Personal Trainer-, Jooga- ja Kosmetologipalvelujen kylkeen..
 
 

Loistavaa viikonloppua, pitäkää unelmista kiinni!

 

 
 
 

Temppelin Emäntä