Brändi ei aina synny liiketoimintasuunnitelmasta.
Joskus se syntyy oivalluksesta.
Ja joskus se syntyy siitä, että elämä pysäyttää – eikä jätä muuta vaihtoehtoa kuin rakentaa itsensä uudelleen.
Temppelin Emäntä ei ole vain yritys. Se ei ole vain nimi tai visuaalinen ilme. Se on tarina. Se on elämäntapa. Se on matka, joka alkoi kauan ennen kuin yksikään verkkosivu oli rakennettu.
Sen takana olen minä, Anette Huila.
Nainen, joka tiesi arvonsa
Olen aina tiennyt arvoni.
Jo työurallani osasin vaatia. Osasin sanoa ääneen, mitä osaamiseni on arvoista. En pyydellyt anteeksi sitä, että olin hyvä työssäni – seisoin sen takana. Johdin miljoonabisnestä. Tein tulosta. Kannoin vastuuta. Sain siitä myös sen mukaisen vastineen: hyvän palkan, etuudet, bonukset, koulutuksia ja matkoja. Minulla oli suuri työhuone ja näkymä synnyinkaupunkini kattojen ylle. Olin tunnettu ja hyvin verkostoitunut. Ulospäin kaikki näytti siltä, miltä menestyksen kuuluukin näyttää. En silloin vielä ymmärtänyt, että olin rakentamassa jotakin paljon suurempaa. Rakensin kivijalkaa unelmalle, joka ei ollut vielä edes saanut nimeä.
Pysäytys, joka muutti kaiken
Sitten tuli hetki, joka muutti suunnan.
Tasan kymmenen vuotta sitten elämä lävähti kasvoille kuin märkä rätti. Työurallani alkoivat omat YT:t. Pysäytys oli raju. Yhtäkkiä kaikki, mikä oli ollut varmaa, ei ollutkaan sitä enää. Kun titteli katoaa ja valmis polku loppuu, jäljelle jää ihminen. Ja se voi olla pelottavaa – mutta samalla äärimmäisen vapauttavaa.
Kuka minä olen ilman roolia?
Mitä minä oikeasti haluan?
Mitä minulla on annettavaa?
Mutta pysäytys ei tullut vain työn kautta. Kehoni pysäytti minut. Sairastuminen pakotti kuuntelemaan. Ymmärtämään, ettei voi vain antaa, suorittaa ja mennä eteenpäin loputtomasti. On pysähdyttävä. On otettava aikaa itselle. Siinä hetkessä syntyi yksi elämäni tärkeimmistä oivalluksista: olen oman elämäni tärkein ihminen.
Se ei ollut itsekkyyttä. Se oli vastuuta. Löysin yhteyden itseeni uudella tavalla. Löysin sisäisen lapseni – herkän, uteliaan ja aidon. Ja sen myötä syntyi lempeä itserakkaus. Se muutti kaiken.
Nimi, joka tuli sisältä
Aloitin bloggaajana Karjalainen-mediatalossa. Tarvitsin nimen. En halunnut mitään trendikästä tai ulkoa rakennettua. Halusin nimen, joka tuntuu. Ajattelin kehoa temppelinä. Ei projektina. Ei suoritusvälineenä. Vaan pyhänä tilana, jota kuunnellaan ja kunnioitetaan. Ja siitä syntyi ajatus:
Minä olen temppelini emäntä.
Temppelin Emäntä jäi elämään. Se ei ollut slogan. Se oli totuus.
Kaikki mitä olin, tuli mukaan
Kun oli aika rakentaa uutta, en aloittanut tyhjästä. Minulla oli kaikki jo mukana:
osaaminen
kokemus
verkostot
tunnettuus
Ja käytin niitä.
Hyödynsin rohkeasti kaiken, mitä olin rakentanut vuosien aikana. Kontaktit, näkyvyyden, ihmiset – myös tuttujen tutut. Annoin lehtihaastatteluja. Olin esillä. Kerroin tarinani. En jäänyt odottamaan, että minut löydetään. Minä tein itseni näkyväksi. Rohkeasti. Häpeilemättä.
Hulluna töitä – sydämellä ja uskolla
Alkuvuosina tein töitä hulluna. Hyödynsin sadat Facebook-kaverini. Lähetin tulostettavia mainoksia kahvipöytiin ja ilmoitustauluille. Lähetin viestejä, sähköposteja, kutsuja. Rakensin näkyvyyttä pala palalta. Samaan aikaan rakensin verkkokauppaa. Etsin ympäri maailmaa tuotteita, joita itse himoitsin. Otin yhteyttä valmistajiin. Opettelin rahdit, tullaukset ja maahantuonnin. En ollut tehnyt sitä ennen. Mutta tiesin, että pystyn. Kun selvitän – ja teen.
Elämäntapa, josta tuli brändi
Temppelin Emäntä ei jäänyt palveluksi. Se kasvoi. Se laajeni tuotteisiin. Se laajeni tapahtumiin. Se laajeni kokemuksiin.
Järjestin retriittejä paikkoihin, joita rakastan itse: Suomen saaristoon, Lapin erämaahan ja Kreikan saarille. Luonto on minulle voimanlähde. Hyvinvointi ei ole trendi – se on tapa elää.
Valitsin punaiseksi langakseni:
hyvinvoinnin
luonnon
ihmiset
En valinnut helpointa tietä. Valitsin oikean.
Kasvu omilla ehdoilla
Rakensin kaiken pienestä. Pienellä pääomalla. Omalla rahalla. Pikkuhiljaa kasvaen. Toiminimi kasvoi osakeyhtiöksi. Ei kiirehtien, vaan kestävästi. Välillä laajentaen, välillä supistaen. Kokeillen, oppien ja uudelleen rakentaen. Olen impulsiivinen ja innovatiivinen. Rohkea kokeilemaan. Mutta samalla määrätietoinen. Haluan pitää langat omissa käsissäni. Haluan tehdä asiat aidosti, omalla tavallani.
Hetki, joka kertoo kaiken
Matkalle on mahtunut paljon. Työtä, onnistumisia, epävarmuuksia, kasvua. Mutta yksi hetki pysäyttää yhä. Kun tyttäreni sanoi minulle: “Olen niin onnellinen, että minun äitini on Anette Huila.” Siinä hetkessä ymmärsin, että olen onnistunut jossain kaikkein tärkeimmässä. Ei vain rakentamaan brändiä. Vaan rakentamaan elämää.
Brändi, joka elää
Tänään Temppelin Emäntä on enemmän kuin yritys. Se on eletty tarina. Se on syntynyt arvon tunnistamisesta. Se on kasvanut pysähdyksistä. Se on vahvistunut rohkeudesta.
Ja nyt, 10 vuoden jälkeen, olen jälleen muutoksen edessä. Kehoni on pysäyttänyt minut – taas.
Mutta tällä kertaa tiedän.
Pysähdys ei ole loppu.
Se on uuden alku.
Hyödynnän jälleen kaiken oppimani. Rakennan uutta siitä, mitä on. Palvellakseni teitä – rakkaat asiakkaani ja kanssakulkijani. Koska yksi asia ei ole muuttunut: Minä tiedän arvoni. Ja siitä Temppelin Emäntä on aina syntynyt.
Kiitos, että kuljet mukana. Tämä matka jatkuu.
