Pakkohan sitä oli olla mieleltään kekseliäs- telkkarista tuli ohjelmia vain tiettyinä aikoina, muulloin sai tuijotella pysähtynyttä testikuvaa. Radio Yle Suomi oli ainoa vuorokaudet ympäri viihdyttävä, mutta sitä ei ehtinyt paljoa kuuntelemaan. Joskus kuunnelmia istuttiin luurit päässä kuuntelemassa ja tietenkin tehtiin niitä myös itse.
Makaan sairaalan käytävällä. Sairaalan, jossa menestymisellä, tittelillä, eikä varallisuudella ole mitään merkitystä. Kaikki olemme saman arvoisia, taustoistamme huolimatta. Pakko parantua.
Muistattehan, että pitkät tasaisella, matalahkolla sykkeellä tehdyt kävelylenkit polttavat parhaiten rasvaa. Vaihteleva maasto ja pieni hanki antaa hyvää vastusta. Suuntaa siis pelloille, metsään tai mäkisille kävelyteille. Vaihtele reittejä, haasta itseäsi.
Aamiainen siis katkaisee yönaikaisen paaston, joka voi parhaimmillaan kestää jopa 8-12 tuntia. Yön aikana keho korjaa vaurioita ja palautuu, siksi myös proteiinipitoinen iltapala on tärkeä. Mutta yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, on aamupala. Aamiainen täydentää energiavarastot, antaa voimaa ja pirteyttä päivään – käynnistää koneen.
Valoa on tunnelinkin päässä, tämän päivän vaakalukema oli jo kolme kiloa vähemmän kuin neljä viikkoa sitten! Jes! Ihan huippua 🙂 Olen noudattanut ruokavaliotani, treenejä ja tipatontakin. Pieniä nytkähdyksiä välillä on sattunut, mutta heti palattu ruotuun, ja näin tuloksiakin syntyyn.
Läsnäolo itsesi kanssa, ajatusten käsitteleminen, auttaa myös parempaan uneen. Ja lepohan onkin tuleva hitti, koska levon aikana ja varsinkin hyvässä unessa, käsittelet asioita joita et ehkä tiedostakaan. Fyyysisesti lepo tarkoittaa kehonhuoltoa, palautumista ja paranemistakin. Yhtä tärkeää kuin hyvä ravinto ja liikunta, on myös lepo. Kuuntele temppeliäsi, anna sen levätä kun siltä tuntuu.
Tuntui käsittämättömältä miten joku voi sen askeltaa niin salamannopeasti. Mutta, harjoitus tekee mestarin, muutaman kuukauden jankkaamisen jälkeen se onnistui, nopea Samba no pé! Hui, miten hienoa! Tähän sitten vain lisätään käännöksiä, hypähdyksiä, kaikkia erilaisia koreaografioita, annetaan musiikin viedä. Huikeeta!
Viikko hoitui vauhdilla, siten että kolme kuntosalitreeniä, yksi HIIT-treeni kotona ja sunnuntaina hikoiltiin sambakoulussa. Koira sai pitkiä lenkkejä lähes joka päivä.
Kuljen silmät auki, merenrannoilta ja metsistä olen löytänyt parhaat aarteeni. Lukemattomat kerrat, muiden hölmistykseksi, raahaan veneen kannella milloin uppotukkia, meren muovaamaa lankkua tai kiviä kotiin.
Tää on just se kakku joka huutaa nimeäsi jääkaapissa. Kakku, jota jokaisella jääkaappireissulla pitää vähän lusikalla suoristaa…