Wohoo! Tällä viikolla postista kolahti Crohn ja Colitis ry:n jäsenlehti 2/2017, jossa mun ihka ensimmäinen lehtijuttuni. Kirjoitin jokin aika sitten postauksen Sairaan terve, jossa kerron sairaudestani. Se saikin paljon huomiota ja kiitosta, kun uskalsin avautua monelle niin tuntemattomasta ja toisille taas niin tutusta kohtalosta. Postauksen kautta toivottiin tekstiä myös yhdistyksen lehteen ja minähän kirjoitin.
Viime kesänä loihdin eurolavoista meille loungen, eli vähän niinkuin aulatilan terassille. Nyt halusin pöydälle toimivuutta ja innostuin hankkimaan siihen suuret pyörät.
aloin silloin miettimään että mikä olisikaan kiva harrastus tälle 4-vuotiaalle, joka kovasti haluaa harrastaa jotain. Mietin vahvuuksia… rohkea ja itsepäinen, oman tien kulkija, joka rakastaa eläimiä. Ja saa vielä eläimiin heti sellaisen yhteyden, jota muut ei ymmärrä.
Siinä terassilla istuin auringon lämmössä ja nautin. Linnut laulaa ja elo on rauhaisaa. Eikä aikaakaan kun jo pohdin, että mitäs sitä puuhastelisi tässä pihalla.. terassin pesu ja kyllästäminen olisi to-do-listalla, mutta on niin suuritöinen homma, että vaatii hieman lisää tuumausta.
Juhlakausi lähestyy ja iho on talven jäljiltä kuultavan kalvakka. Kaunis juhlamekko näyttäisi kauniimmalta, värit hekuvammalta, päivettyneellä iholla. Joten otetaan oikotiet käyttöön. Valittavana itseruskettavan käyttö, solarium tai auringon metsästäminen. Aika ja ilman lämpötila ei riitä ja solariumkin kuulostaa kovin epäterveelliseltä. Minä valitsin kosmetologin tekemän suihkurusketuksen. Juuri sopivasti Karoliina onkin löytänyt uuden luonnonmukaisen suihkurusketusaineen ja sehän sopii mulle.
Kesä lähestyy kohisten ja rantakunto hieman kahisten.. mutta, vielä ehtii! Mulla on nyt viisi kiloa karissut, vaikka on ollut kaikenlaista säätöä ja juhlaa ja, ja… selityksiä paljon, mutta sellaistahan elämä on, sattuu ja tapahtuu.
Tämä on kyllä ihan sekopäistä aikaa. Aurinko paistaa matalalta ja saa jokaikisen pölyhiukkasen ja tahran näkyviin. Ahdistavaa ja kuljenkin rätti kädessä paikasta toiseen.
Yli kahdenkymmenen vuoden aikana olen päässyt kokeilemaan kosmetiikkaa laidasta laitaan. Ensin kosmetologina ja myöhemmin kaupallisessa maailmassa, jossa kilpailu on ihan järjetön. Ja kun olen kerran suosikkini löytänyt, uskollisesti myös pysyn niissä. Tosin, harmittavan usein suosikkeja lopetetaan ja tilalle tulleet eivät sitten enää olekaan yhtä hyviä, joten etsiminen alkaa sitten taas alusta ja uudestaan. Mutta tässä nyt tämän hetken arjen helpotukseni.
Itkimme monet onnenkyyneleet, niin jännittävää tämä elämän suuri ihme jälleen oli. Välillä oli epätoivoisiakin hetkiä, mutta yhdessä pääsimme niistä yli. Kannustuksella ja ymmärryksellä on suuri rooli synnytyksen kipeimmissä kohdissa.
Pohdin saariston yksinkertaista ja haastavaakin elämää. Jokin minussa on sinne jo juurtunut…