0

Retriitit

˜ RETRIITTI (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’) Retriitin aikana opettelemme hengittelyä, kehon kuuntelua ja pysähtymistä – unohtamatta ihanaa, lempeää Hathajoogaa ja Äänimaljarentoutusta. Seikkailemme luonnossa, nautimme rauhasta,

Lue lisää »

Jooga

∼ Joogatunnillani opetellaan rentoutumaan, hengittämään, vahvistamaan ja kuuntelemaan omaa kehoa lempeän Hathajoogan keinoin. Rentoutuksessa käytän hyväksi maagisia Äänimaljoja, heleää Koshi-kelloa, Sadeputkea, sekä tummarytmistä Lapinrumpua. Tarvitset

Lue lisää »

Äänimaljarentoutus

∼ Äänimalja on kaunissointuinen instrumentti, jota soitetaan joko hieromalla puisella kapulalla tai villasta huovutetulla iskimellä. Äänimaljojen lempeä ääni soi pitkään, ja niiden soinnut rentouttavat ja rauhoittavat.

Lue lisää »

Keväthommia!

Siinä terassilla istuin auringon lämmössä ja nautin. Linnut laulaa ja elo on rauhaisaa. Eikä aikaakaan kun jo pohdin, että mitäs sitä puuhastelisi tässä pihalla.. terassin pesu ja kyllästäminen olisi to-do-listalla, mutta on niin suuritöinen homma, että vaatii hieman lisää tuumausta. Kahdeksan vuotta sitten sen puuhan tein ja terassi oli kaunis, kuultovalkoisella kyllästeellä käsitelty. Mutta, vieläkin muistan sen selkäkivun ja koko kehon ylikuormituksen kahden päivän urakan jälkeen. Siihen en ole vielä valmis, vaikkakin on kohta pakko hoitaa. Muttei nyt, vaan teen jotain mukavampaa.



Vedellä kun tykkään läträtä, niin väännämpä  kesävedet päälle ja letkun auki- alan fillarin pesuun! Mikäs sen keväisempää kuin polkupyörän huolto.

Lapsena muistan miten pestiin ja kiilloteltiin hienoja polkupyöriämme. Ämpäriin vettä ja sitten puunaattiin pyöriä pihalla puhtaaksi, ihan kuin aikuiset autojaan.




Ilmaa pumpattiin renkaisiin, öljyäkin osattiin ketjuihin pyörittää, niin että polkupyörä nostettiin ylösalaisin ja pyöriteltiin polkimia. Puhtaan pyörän kruunuksi asennettiin kauneimmista jogurttipurkeista leikatut suikaleet, pyykkipojilla nakuttamaan vanteisiin. Räpättimet oli sekä etu- että takapyörissä, ihana ääni kun viiletti ympäri lähiötä. Se tais kuvastaa vaihdepyörän tikitystä, sellaista kun en vielä silloin saanut. Se oli isojen tyttöjen juttu, se vaihdepyörä. Kyllä mä sellaisen sitten aikanaan sainkin, hienon Tunturin VIPin, kolmella vaihteella, tuliteränä pyöräliikkeestä. Hitsi, että olin silloin onnellinen!

 

Nyt olen perinyt tyttäreltä Jopon.

 

Hieno Joponi on nyt puhdas, ketjut rasvattu ja tyylikkäällä pyöräkorillani tuunattu. Pyöräkoriin kuuluisi vielä suojakoppakin, koska alunperin sinne kuuluisi laittaa lemmikki matkan ajaksi. Mutta, kun aikanaan tuon ihanuuden ostin, en tajunnut miten suuri, tai oikeastaan piiitkä Mäyräkoirastani tulee isona. Eli, Wäinö ei sinne enää mahdu. Mutta, mullapa on hieno kori kuitenkin. Vaihteita ei tässä kiiturissa ole, joten pitäiskö nyt kuitenkin ne räpättimet vielä asentaa… Hih!

Lisää näitä aurinkoisia kevätpäiviä!

 

 
 

Temppelin Emäntä