Jouluviikko oli juuri niin tapahtumarikas kuin ajattelinkin sen olevan. Kaikki pitää tietenkin tehdä kuten ennenkin, perinteitä kunnioittaen.
Ei tässä välttämättä mitään järkeä ole, mutta joulutunnelma muodostuu näistä valmisteluista
Maanantaina matkasin Helsinkiin bloggaajatapaamiseen. Tapaaminen oli hauska, oli kiva tavata kolleegoja ja vaihtaa ajatuksia. Tapaaminen alkoi kuitenkin kosteasti- tarjoilijan tuodessa tarjottimellista kuohuviiniä pöytään, tapahtui jotain mikä on kuulemma jokaisen tarjoilijan kerran koettava. Koko tarjotin kippasi pöydälle ja syliini, tulva oli aikamoinen! Valkoiset housuni ja silkkipaitani olivat läpimärät… miten satunkin olemaan niin empaattinen, etten osannut oikein olla vihainenkaan. Ennemminkin sympatiat olivat tarjoilijan puolella, jolla oli aikamoinen sotku siivottavanaan… Siinä sitten jatkoimme hetken kuivailujen jälkeen illallista, minä lempijuomalleni tuoksuten. Jotain hauskaa siitäkin löydettiin, sillä kuohuviini jolla minut kylvetettiin sattui olemaan myös lempikuoharini, josta kerroinkin aikaisemmassa postauksessani Korkkikorkkien uusi elämä. Mukava muisto illasta kuitenkin jäi. Kotimatka taipui viininhuuruisessa tuoksussa.
Tiistaina vietimme tyttäreni ja siskoni kanssa Joulushoppailupäivän ostoskeskuksessa. Olimme ajoissa liikkeellä, varasimme säilytyslokeron heti käyttöömme, sinne jätimme päällystakit ja pikkuhiljaa kertyvät jouluostokset. Koko päivä meni kivassa tunnelmassa, välillä herkuteltiin, ladattiin akkuja ja taas jatkettiin liikkeissä kiertelyä. Kaikki lahjat saatiin kerralla hankittua, eikä kiireestä saatika stressistä ollut tietoakaan. Hyvä idea oli tuo koko päivän retki ja säilytyslokero. Ei tullut kuuma, eikä ostoskasseja tarvinnut kannella mukana, tunnelma säilyi hyvänä siis koko päivän. Uusi perinne on syntynyt.
Keskiviikko ja torstai olivatkin sitten perfektionistin puuhapäivät. Sauna, suihkut ja vessat jynssättiin keskiviikkona ja torstaina sai kyytiä vuodevaatteet ja muu huusholli. Välillä nauroin itsekin itselleni, kun en voi antaa periksi perinteistä… olin ihan loppu.
Perjantai pyhitettiin ruokahankinnoille. Leivoin myös vanhalla äidiltä saadulla reseptillä (olisko alunperin tätini ohje) herkullisen suklaakakun, jonka ohjeen laitan teille myöhemmin.
Ja nyt, on se kauan odotettu hetki.
Aatonaattoilta, koti siivottu, lahjat ja ruuat hankittu. Kuusi kannetaan sisään, koristellaan, joululaulut soi, glögi maistuu. Ihana rento tunnelma, kaikki on nyt valmista. Olo on aika euforinen.
Kun lapset olivat pieniä, kuusenkoristelu oli heille huippuhetki ja me vanhemmat seurasimme sitä rakastaen. Myös omassa lapsuudessa aatonaatto vietettiin näin. Perinteet ovat tärkeitä ja yritänkin vaalia niitä parhaani mukaan.
Jouluaattoaamuna sytytän kynttilän isäni haudalla, muistelen jouluja hänen kanssaan. Joulurauhan julistuksen katsomme telkkarista, syömme samalla uunissa haudutettua riisipuuroa ja jännäämme kuka saa mantelin. Iltapäivällä alamme valmistella päivällispöytää, jossa on oltava ne tietyt jutut, jokaiselle omat herkkusuosikit. Illalla aukeaa paketit ja lautapelit kaivetaan esiin.
Joulupäivänä isovanhemmat pääsevät valmiiseen pöytään ja olemme jälleen kaikki yhdessä. Kaikki ne samat tarinat, tavat ja perinteet, vuodesta toiseen.
Joulu, vuoden ihanin juhla.
Hyvää Joulua!
♥