Viikonloppuna Turussa vietettiin Silakkamarkkinoita. Lauantaiksi lupailtiin komeaa säätä ja me päätettiinkin lähteä kaupunkiin veneellä.
Aamu valkeni kylmänä, neljä astetta pakkasta ja vene oli kuin pakastin, ihan umpijäässä. Laiturikin oli saanut kauniin sokerihunnun päälleen. Käytiin koiran kanssa aamupyörähdys rannassa ja kipaistiin takaisin sisälle aamupuuron keittoon. Hrrrr, ei olla vielä totuttu näihin keleihin. Mutta, kun aurinko pikkuhiljaa nousi, alkoi se ihanasti lämmittämään.
Kuura oli kuin kaunis sokerikuorrutus luonnolle.
Puoleen päivään mennessä vene oli sulanut, pakkasin piknikkorin mukaan ja irrotettiin köydet. Ah, sitä tunnetta kun köydet irtoaa! Olo on vapaa ja kevyt, tuuli pyyhkii ajatukset. Maisemat hipoivat täydellisyyttä, kun meri oli tyyni ja aurinko kimmelsi kauniisti. Syksyn ruska hohti kultaisena. Untuvatakki ja villafiltti pitivät lämpimänä, kun viiletimme veneellä vetten päällä.
Kurvasimme Aurajokeen, miten se onkaan vuosien saatossa muuttunut. Asuimme aikanaan melkein joenrannassa ja silloin näkymä oli aivan toisenlainen. Nyt upeita asuintaloja nousee kuin sieniä sateella, mutta onneksi vanhat maamerkit säilyvät. Mereltä tullessa meitä tervehtivät Turun Linna, Suomen Joutsen, Föri ja kaukaisimpana Turun Tuomiokirkko.
Jätimme veneen parkkiin, kävelimme ensin Kauppahalliin lounaalle ja lopuksi kiertelimme Silakkamarkkinoilla. Joenrannassa saaristolaiset myyvät herkkujaan ja käsitöitään, ihana tunnelma. Aurinko saa hymyn kaikkien huulille. Me hankittiin päivälliselle konjakkiloimutettua lohta ja saaristolaislimppua. Jouluksi hankittiin eri tavoin maustettuja silakoita, sekä herkullista kylmäsavulohta. Joulupöydässä meillä on aina eniten kaloja, siksi olikin hyvä varustautua jo nyt näillä harvinaisilla herkuilla, joita ei marketeista saa. Kylmäsavulohi säilyy pakkasessa ja silakkaherkut liemissään jouluun saakka hyvin, elleivät tule syödyksi ennen sitä.
Herkullisen saaliin kanssa matkasimme takaisin kotiin. En voinut kuin huokailla mahtavia maisemia, tyyntä merta ja aurinkoa, joka saa minut aina hymyilemään. Onneksi lähdettiin, oli todella kiva kaupunkiretki, mutta ilman venematkaa se olisi jäänyt tekemättä. Olen niin onnellinen, mitä kauemmaksi kaupunkia ja lähemmäksi saaristoa ja merta pääsen.
Onnenhetkiä, huomaa ne.